Se "viralline" ja "torelline" strategia

22.4.2017

Viime viikolla julkistettiin Maarika Mauryn (www.uva.fi/fi/news/maury/ ) tekeillä olevasta väitöstutkimuksesta osatuloksia ja hämmästyttäviä lukuja siitä, kuinka huonosti työntekijät tuntevat yrityksen strategiat. Tulosten mukaan vain 2 % työntekijöistä tunsi yrityksen strategian. Vielä enemmän ihmetystä aiheutti se, että yrityksen ylimmästä johdosta vain 13 % ja keskijohdosta 8 % pystyi ilmaisemaan strategian, siten kuin se on virallisesti ilmaistu.

Asiasta on ollut ihmeen vähän keskustelua somessa tai sitten olen jotenkin onnistunut olemaan keskustelurinkien ulkopuolella. Syvä hiljaisuus taitaa vallita myös kulmahuoneissa ja johtoryhmien parissa?

Tässähän voi alkaa spekuloida siitä, onko nyt kyse strategian tarkasta muistamisesta vai sisäistämisestä vai jostain aivan muusta. Tätä ei uutinen kerro, mutta voisin todeta, että ei sen väliä. Yleisesti ottaen, jos strategia ei ole niin napakka/ymmärrettävä/selkeä, että se jäisi mieleen kirkkaana, ei se toimi.

Itselläni on samansuuntaisia kokemuksia, jotka tuntuvat liittyvän tämän tutkimuksen tuloksiin. Toimiessani yli 12 vuotta johtamiskoulutuksen parissa, vahva käytännön tuntuma oli, että kyllä suomalaisissa yrityksissä ja muissa organisaatioissa osataan noin pääsääntöisesti strategiat laatia. Ei ne aina mitenkään uniikkeja ole tai superinnostavia, mutta ihan kelvollisia. Niiden käytäntöön vieminen oli ja on sitten toinen juttu. Maurynkin tutkimuksessa viitattiin myös siihen, että tutkittavien yritysten joukossa oli myös yrityksiä, joissa oli osallistavaa strategiatyötä. Tätä myös modernissa strategiavalmennuksessa ja –teorioissa korostetaan.

Mutta mistä sitten homma jää vajaaksi? Mauryn tuloksia on luvassa loppuvuodesta, mutta jotenkin tuntuu, että strategia ei tunnu kiinnostavan ketään tarpeeksi. Ei yritysjohtoa, saati sitten muitakaan yrityksissä. Eikä ihme, jos johtokaan ei strategiaa tunne tai koe tärkeäksi, niin miksi kukaan muukaan niin ajattelisi.

Onko strategiasta tullut ”must have” virallinen paperi, johon kirjoitetaan bullshit-bingosta tuttuja termejä?

Sitten on se, turkulaista humoristia Markku Heikkilää lainatakseni, ”torelline” versio. Se on joku muu suunnitelma tai powerpoint-setti, jonka mukaan toimitaan.

Olisiko strategiaprosessin yksinkertaistamisessa tolkkua? Olisiko aika katsoa eteenpäin tulevaisuuteen ja miettiä, mihin olemme menossa? Olisiko aika tehdä siitä henkilöstöä ja johtoa kiinnostava ja innostava? Tiivis ja napakka, ilman jargonia. Innostavia tavoitteita tarvitaan, sekä strategia tavoitteisiin pääsemiseksi!

Kirsi

Kommentoi
Ei kommentteja.