Blogi

  • Ihminen ja kone – lyömätön yhdistelmä
    01.11.2017
    Ihminen ja kone – lyömätön yhdistelmä

    Ihminen ja kone – lyömätön yhdistelmä

    Kukaan meistä ei ole välttynyt viimeisen vuoden aikana robotiikka- tai automaatiokeskusteluilta. Yleissävy on ollut huolestunut; ollaan huolissaan työpaikoista ja siitä mikä tulee olemaan ihmisten rooli jatkossa varsinkin tuotannollisen työn ja rutiinitehtävien osalta. Viime syksynä alkoi myös tulla konkreettisia esimerkkejä asiantuntijatyön automaatiosta. Tieto Oyj esitteli Alicia T –nimisen keinoälyn, yhden liiketoimintayksikkönsä uuden johtoryhmän jäsenen. Samoin juridiikan kentällä automaatiouudistukset tulivat julkisuuteen myös meillä. Monilla on herännyt huoli ja kysymys, onko mitkään ammatit turvassa?

    Lehdistö hakee raflaavia otsikoita, mutta vastakkainasettelu on turhaa dramatiikkaa. Meidän pitäisi pikemminkin ajatella, mitä kaikkea ihminen ja kone yhdessä voivat saavuttaa. Koneet ja tekniikka ovat olleet aikaisemminkin keskeisessä roolissa, kun ihmiskunta ja ihmiset ovat ottaneet kehitysloikkia. Aikoinaan pyörän keksiminen mullisti kaupan ja kuljetuksen, myöhemmin höyrykoneet ja autot ovat vallankumouksellisesti muuttaneet tekemisiämme. Toki samassa yhteydessä on aina työn tekeminen muuttunut. Joillekin se on merkinnyt esimerkiksi ammatin katoamista tai tarvetta radikaaliin muutokseen, mutta taas toisille on auennut uusia mahdollisuuksia.

    Koneet eivät vie kenenkään työpaikkoja. Työtehtäviä automatiikka sen sijaan muokkaa. Koneet ovat jo pitkään olleet parempia laskemisessa, suorituskyvyssä ja nopeudessa, ne jaksavat rutiineja ja toistoja, eivätkä väsy tai turhaudu. Robotiikan lisääminen on myös tuonut työtä Suomeen. Uudenkaupungin autotehtaan kaltaiset esimerkit kannustavat varmasti monia miettimään automaation mahdollisuuksia uhkien sijaan.

    Mitä sitten jää meille ihmisille? No paljonkin. Robotiikka on vasta kehittymässä ja siinä kehitystyössä tarvitaan paljon aivokapasiteettia. Myös asiakaspalvelussa ja ihmisten kohtaamisessa – human to human - toinen ihminen on lyömätön. Samoin luovissa ja monimutkaisissa tehtävissä ihminen on edelleen paras. 

    Mitä nyt sitten pitäisi tehdä? Ottaa automaatiota ja robotiikkaa käyttöön. Ja samalla vapauttaa ihmisiä esimerkiksi erilaiseen aitoon asiakaspalveluun. Sen sijaan, että yritämme leikata koko ajan kustannuksia, olisi hyvä myös miettiä, miten saisimme paremmalla asiakaspalvelulla kasvua aikaan. Tässä olisi mahtava tilaisuus fiksuille yrityksille.

    Kirsi Kostia

    Tämä blogikirjoitus on alunperin julkaistu Attidon blogissa 27.4.2017

    Lue lisää
  • Se "viralline" ja "torelline" strategia
    22.04.2017
    Se "viralline" ja "torelline" strategia

    Viime viikolla julkistettiin Maarika Mauryn (www.uva.fi/fi/news/maury/ ) tekeillä olevasta väitöstutkimuksesta osatuloksia ja hämmästyttäviä lukuja siitä, kuinka huonosti työntekijät tuntevat yrityksen strategiat. Tulosten mukaan vain 2 % työntekijöistä tunsi yrityksen strategian. Vielä enemmän ihmetystä aiheutti se, että yrityksen ylimmästä johdosta vain 13 % ja keskijohdosta 8 % pystyi ilmaisemaan strategian, siten kuin se on virallisesti ilmaistu.

    Asiasta on ollut ihmeen vähän keskustelua somessa tai sitten olen jotenkin onnistunut olemaan keskustelurinkien ulkopuolella. Syvä hiljaisuus taitaa vallita myös kulmahuoneissa ja johtoryhmien parissa?

    Tässähän voi alkaa spekuloida siitä, onko nyt kyse strategian tarkasta muistamisesta vai sisäistämisestä vai jostain aivan muusta. Tätä ei uutinen kerro, mutta voisin todeta, että ei sen väliä. Yleisesti ottaen, jos strategia ei ole niin napakka/ymmärrettävä/selkeä, että se jäisi mieleen kirkkaana, ei se toimi.

    Itselläni on samansuuntaisia kokemuksia, jotka tuntuvat liittyvän tämän tutkimuksen tuloksiin. Toimiessani yli 12 vuotta johtamiskoulutuksen parissa, vahva käytännön tuntuma oli, että kyllä suomalaisissa yrityksissä ja muissa organisaatioissa osataan noin pääsääntöisesti strategiat laatia. Ei ne aina mitenkään uniikkeja ole tai superinnostavia, mutta ihan kelvollisia. Niiden käytäntöön vieminen oli ja on sitten toinen juttu. Maurynkin tutkimuksessa viitattiin myös siihen, että tutkittavien yritysten joukossa oli myös yrityksiä, joissa oli osallistavaa strategiatyötä. Tätä myös modernissa strategiavalmennuksessa ja –teorioissa korostetaan.

    Mutta mistä sitten homma jää vajaaksi? Mauryn tuloksia on luvassa loppuvuodesta, mutta jotenkin tuntuu, että strategia ei tunnu kiinnostavan ketään tarpeeksi. Ei yritysjohtoa, saati sitten muitakaan yrityksissä. Eikä ihme, jos johtokaan ei strategiaa tunne tai koe tärkeäksi, niin miksi kukaan muukaan niin ajattelisi.

    Onko strategiasta tullut ”must have” virallinen paperi, johon kirjoitetaan bullshit-bingosta tuttuja termejä?

    Sitten on se, turkulaista humoristia Markku Heikkilää lainatakseni, ”torelline” versio. Se on joku muu suunnitelma tai powerpoint-setti, jonka mukaan toimitaan.

    Olisiko strategiaprosessin yksinkertaistamisessa tolkkua? Olisiko aika katsoa eteenpäin tulevaisuuteen ja miettiä, mihin olemme menossa? Olisiko aika tehdä siitä henkilöstöä ja johtoa kiinnostava ja innostava? Tiivis ja napakka, ilman jargonia. Innostavia tavoitteita tarvitaan, sekä strategia tavoitteisiin pääsemiseksi!

    Kirsi

    Lue lisää
  • Ennakointi luo ketteryyttä
    24.03.2016
    Ennakointi luo ketteryyttä

    Maailman muuttuessa koko ajan vauhdikkaammin, moni yritys on alkanut arvostaa ketterää strategiaa - strategiaa, jota muokataan matkan varrella kohti tavoitteita. Joustavuus onkin nykyaikana äärimmäisen tärkeä menestystekijä. Mutta joustavuuden ja ketteryyden kääntöpuolella piilee riski: pahimmillaan ketteryys muuttuu pelkäksi reagoinniksi ja siten kilpailijoiden ehdoilla toimimiseksi.

    Jos ketteryydestä tulee lyhytnäköisyyttä, alkaa yrityksen strategiatyö muistuttaa autolla ajamista pimeässä lyhyillä ajovaloilla. Tätä voidaan estää ennakoinnilla.

    Ennakointi sisältää kaksi perusperiaatetta: sen avulla voidaan luoda näkemys tulevaisuudesta (oikeastaan mahdollisista tulevaisuuksista), ja sen avulla voidaan aktiivisesti vaikuttaa oman tulevaisuutemme muotoutumiseen. Tulevaisuus ei siis vain tapahdu meille, vaan me voimme itse siihen vaikuttaa ja tehdä siitä meille suotuisaa.

    Ennakointia täydentää ymmärrys menneestä, nykytilasta sekä jatkuvuuden todennäköisyydestä. Ennakointiin kuuluu myös toimialat ja ilmiöt ylittävää analyysiä sekä tulevaisuuden heikkojen signaalien, trendien ja villien korttien havainnointia. Näistä kaikista voidaan muodostaa valistunut ennuste tulevasta ja tunnistaa mahdollisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia.

    Jos ajattelemme tulevaisuutta vain jatkumona menneisyydelle ja nykyisyydelle, suljemme aika paljon mahdollisia tapahtumia ja ilmiöitä pois. Tällöin tulevaisuus voi niin sanotusti yllättää.

    Ennakointia tekemällä voimme valmistautua tulevaisuuteen parhaalla mahdollisella tavalla. Trendit ja megatrendit kuvaavat jo tunnistettuja ilmiöitä ja kehityssuuntia. Näitä trendikatsauksia julkistetaan paljon ja niitä voi ja kannattaa hyödyntää. Monet niistä ovat aika yleisellä tasolla (kuten globaalit yhteiskunnalliset kehityssuunnat) ja omaa toimialaa ja rajatumpia ilmiöitä koskevia trendejä ei aina löydy valmiina. Suomessa esimerkiksi Sitra julkaisee megatrendejä (www.sitra.fi) valikoiduilta aloilta ja globaalisti esimerkiksi Millenium-projektin 15 Global Challenges on tutustumisen arvoinen (www.millenium-project.org)

    Heikot signaalit ovat orastavia merkkejä alkavista ilmiöistä. Kaikista signaaleista ei tule koskaan ilmiötä tai trendiä. Mutta heikot signaalit yhdistettynä näkemykseen ja kokemukseen voivat olla todellinen taikakalu ennakointityössä. Signaaleja kannattaa tarkkailla laajalla skaalalla, usein uudet asiat tulevat toisilta toimialoilta tai toimialojen rajapinnoilta. Villit kortit ovat taas yllättäviä ja merkittäviä tapahtumia, jotka voivat muuttaa kokonaisia toimialoja tai vaikuttavat laajasti globaalisti tai yhteiskunnallisesti. Näistä esimerkkinä vaikkapa Venäjän asettamien vastapakotteiden vaikutus suomalaiselle elintarviketeollisuudelle.

    Ympäristön ja sen muutosten aistiminen on tärkeä osa strategiaa. Se lisää näkyvyyttä eteenpäin ja mahdollistaa valmistautumisen erilaisiin vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin. Se parantaa ketteryyttä ja erityisesti proaktiivisuutta. Tuntemalla tulevaisuutta voidaan omaa tulevaisuuspolkua vahvistaa ja tehdä sitä suotuisaksi omalle toiminnalle. Menestys ei useinkaan ole sattumaa, vaan pitkäjänteistä työtä haluttuun suuntaan. Ennakointi antaa myös lisänäkemystä investointien tekemiseen, mikä on äärimmäisen tärkeää, kun investointien kohdalla puhutaan usein jopa 10-20 vuoden aikajänteestä ja vaikutusajasta.

    Haluatko kokeilla pitkillä valoilla ajamista tai jopa katsastaa näkymää valonheittimellä?

    Great Minds Oy tekee ennakointia, valmentaa ennakointiosaamista ja järjestää tulevaisuustyöpajoja, jotta tulevaisuus ei yllättäisi.

    Lue lisää
  • Work as we know it will disappear
    17.02.2016
    Work as we know it will disappear

    So, work as we know it will disappear in the near future. What are we humans then good for? Niko glances into the futures of work and meaningful life in his TEDx Turku talk. 

    If you are ready to imagine a world where everyone has a work they love, click the picture and step into the future...

    Lue lisää
  • Onko coworkingistä tulossa se tavallinen tapa tehdä työtä?
    10.02.2016
    Onko coworkingistä tulossa se tavallinen tapa tehdä työtä?

    Muutimme vuoden vaihteessa Logomosta Turun Teknologiakiinteistöjen Werstaaseen Kupittaalle. Yksi vaihe on ohi, yrityksemme sai alkunsa Logomon inspiroivien tilojen suojissa. Nyt olemme kovin innostuneita Werstaasta. Suomen moderneimmat co-workingtilat avattiin vasta marraskuun lopussa ja alueesta ollaan kehittämässä Suomen parasta ympäristöä yrityksille. Huikeat visiot ja tekemisen meininkiä riittää!

    Meidän kerroksemme on post-apokalyptinen, mikä tietysti sopii meille ennakointivalmennusta ja konsultointia tekeville. Teini-ikäinen lapseni tosin totesi fiiliksen olevan liian iloinen post-apokalyptiseksi, vaikka seinien fototapeteissa on autioita taloja ja hämäriä tehdashalleja ja kahvipöytinä ruosteisia tynnyreitä. Alakerran maailma on paratiisi, puutarhafiiliksineen ja pihapöytineen täysi kontrasti yläkerralle. Vielä rakenteilla on jäämaailma. Jokaisella on assosiaationsa, mutta ilman fiilista tilat eivät ketään jätä.

    Post-apokalyptinen kahvila

    Olen aina ollut arkkitehtuurista ja sisustuksesta kiinnostunut. Tilalla on merkitystä fiilikseen ja sama pätee työtilojen suhteen. Ankea tila ei inspiroi vaan kahlitsee. Värit ja muodot piristävät ja saavat innostusta aikaan. Asiakkaat voi kutsua peremmälle, eikä jättää asiakastiskin suojamuurin taakse.

    Kun puhutaan tulevaisuuden työstä ja johtamisesta, tiloilla tulee olemaan entistä suurempi merkitys. Ennen ja usein nytkin, ihmiset ovat joutuneet sopeutumaan tiloihin ja kalusteisiin, meitä lokeroidaan eri huoneisiin vaikka korostetaan tiimityötä ja yhdessä tekemistä. Kaikilla pitää olla oma pöytä ja toimistotuoli, vaikka istuminen vie terveyden. Toki nykyisin nostettava pöytä on hitti, tavallisia ei osta enää kukaan.

    Portaikko yhdistää Werstaan eri kerrokset

    Uskon, että tulevaisuudessa yhä enemmän työn tekemisen tapa muovaa tilojen käyttöä. Samoin esimerkiksi estetiikka, aistien stimulointi ja muunneltavuus ovat tärkeitä tekijöitä. Tiloilla myös houkutellaan tekijöitä. Tällaisista tiloista on jo hyviä esimerkkejä.

    Näitä ajatuksia voisi kehittää eteenpäin: pitääkö yrityksellä olla ylipäätään omat tilat, pitäisikö sijaita asiakkaan tiloissa, jotta vuorovaikutus olisi jatkuvaa. Tai pyörittää vaikka kahvilaa, jonne asiakkaat voisivat piipahtaa palaveeraamaan. Freelancereiden ja yrittäjien määrä on kasvussa ja osaamisen myynti monelle työnantajalle on tulevaisuutta. Miksei samalla ajatella tekemisen tapaakin uusiksi. Voisiko asuintalojen yhteydessä olla työtiloja, joissa ihmiset työskentelevät yhdessä. Vai voisiko asiakas tulla kotikeittiön pöydän ääreen palaveriin? Miksi asuin- ja toimistotalot pitää eritellä, jos työ ja vapaa-aikakaan ei erotu?

    Vaihtelu on myös virkistävää, tänään kotona, huomenna co-working-tilassa ja ensi viikolla kenties toisessa, miksi pitäisi kiinnittyä johonkin pysyvästi. Onneksi tilojen tarjoajat alkavat tarjota myös joustavuutta.

    Palavereja näköalakokoushuoneissa

    Lue lisää